sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Ihana joulu on ovella!

Koti koristellaan kynttilöin ja tuikuin. Siellä, missä lapset liikkuvat, laitetaan ledtuikut ja aikuisten valvomiin pöytiin elävät kynttilät.
Valkoinen ja kulta toistuvat koko joulun koristuksessa, se kuvaa Nostalgo Paradisos tyylistä joulua.

Näin maalla pitää kotiympäristöön rakentaa kaikki tarvittava. Olohuoneeseen olen laittanut 'joulukahvilan pystyyn'.

Kovasti odotan pihassa olevan temppelin valmistumista. Siellä voisi pitää jouluisen tilaisuuden kynttilöiden loisteessa.

Joulu on myös hiljentymisen aikaa, lasten innokkaan touhuamisen ohella. On aika ajatella sitä ensimmäistä joulua, jolloin pieni suloinen poikavauva syntyy eläinten talliin, kun huonetilaa ei löytynyt synnyttämässä olevalle vaimolle.

Tuo pieni poika, joka niin vaatimattomasti syntyi maailman, oli kuitenkin ihmeiden ihme. Hänen jumaluutensa kuvastui jo taivaallakin, missä loisti Beetlehemin tähti.
Tuo poika on erityisen tärkeä myös siksi, että hän syntyi kuollakseen. Mutta ei turhaan. Vaan siksi, että meillä, jotka häneen uskomme olisi iankaikkinen elämä sen jälkeen, kun jätämme tämän maan.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti