Ihana kesä!

Ihana, sateinen kesä on lopuillaan (vaikkei sitä haluaisi myöntää). Kaikki vehreys ja vihreys on niin 'hoitavaa' katseltavaa. Rakennamme par aikaa temppeliä pihaan. Temppeliä, mikä oli ympäristötaidenäyttelyn työ muutama vuosi sitten. Siitä olisi tarkoitus tulla ihan oikea temppeli, sillä unelmamme on pitää vielä jonain päivänä kunnon vanhanaikaisia kesäseuroja. Sellaisia, missä voisimme iloita ja kasvaa yhteisestä uskosta. Hyvää musiikkia, hengellistä 'ruokaa' ja anopin ihanaa pullaa. Temppeli teos oli aikaisemmin järven rannalla, nyt se on kotipihassa. Sen nimi oli 'Elävän Jumalan temppeli'. Olikin kiva, että paikallinen ihana diakoni pyysi minua kertomaan kristillisestä taiteesta kohtaamispaikalle. Siinä on kerrottavaa, koska juuri usko on se improvisaation syvin lähde. Jumala, joka on niin ihmeellinen ja suuri! Hänen voimansa on niin suuri ja ihminen pieni. Viikko sitten salamaan iskiessä 10m:n päähän huoneesta, missä rajuilmaa seurasimme, saimme ymmärtää jälleen kerran, miten ihminen on loppujen lopuksi niin voimaton, kun Jumala puhuu. Tavalla ja toisella. Kyllä kädet meni ristiin vielä uudestaan silloin, kun katsoimme usean metrin pituista repeämää maassa, mihin salama oli lyönyt. Tuli mieleen Psalmin 23 kohta: Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.

Hyvää Pääsiäistä!

Ihana surullinen, mutta lopulta niin iloinen pääsiäinen on tulossa. Istun koneella ja teen multimedia esityksiä kappaleiden taustalle. Ja aina väliin pysyhdyn miettimään, mitä pääsiäinen on...
Erilaisia pääsiäisperinteitä opetettiin lapsille koulussa, mutta mistä kaikki lähti?

Jos pureudun historiaan, niin koko pääsiäisen vietto alkoi siitä, kun Jumala ilmoitti israelilaisille, että laittakaa karitsan verta pihtipieliinne. Kun tuhoajaenkeli käy ohitsenne, veri on oleva merkkinä siitä, että se ei pysähdy kohdallenne.
Voin vain kuvitella tuon yön Egyptissä, kun tuhoaja kulki pitkin katuja ja tappoi esikoisen jokaisesta talosta, missä ei tuota veristä ristin-merkkiä ollut ovessa...

Sama verinen risti uudisti pääsiäisen, kun Jeesus sanoi 'Se on täytetty'. Tie Jumalan luokse on tehty, synti on voitettu, kuolema on voitettu.
Mikä ilosanoma!

Makuuhuone kermanväriseksi

Kun nuoruudessani sain matkustella perheeni kanssa, näin paljon romanttista sisustustyyliä varsinkin Keski- ja Etelä-Euroopassa. Ihastelin tyylisuuntaa pienestä pitäen ja ajattelin, jospa joskus saisi jotakin tällaista omaa kotiin. Sitten joskus.
Naimisiin mentyäni matkat saivat jäädä vähemmälle, mutta unelmat eivät. Sain löytää kirpputorit, joista teki löytöjä usein 20%:lla siitä hinnasta, mitä muuten joutuisi kaupassa maksamaan. Melkein kaikki kotini tavarat ovat näitä 'löytöjä', niin myös kermanvärinen makuuhuoneen kalusto, joka todella huokuu romantiikkaa. Kalusto ei ole ehkä jokaisen suomalaisen makuun, mutta minulle se todellinen löytö. Samalla vaihtui verhot, tuolit, tyynyt ja päiväpeite vaaleanpunaisesta kermanväriseksi.

Näinhän se menee, sisustaja ei ikinä sammaloidu.

Pääsiäismuistoja

Pääsiäinen on tuo ihana kevään avaus, jolloin pajunkissat heräävät ja pullottavat pehmoisina. Lapsoset haluavat kokeilla niitä poskiaan vasten ja leikkiä, että ne ovat aitoja kissanpoikia.
Pääsiäismunien ja muiden kauniiden koristeiden pohjalta löytyy kuitenkin se todellinen toivo. Ilman toivoa elämä olisi mennyttä. Juuri pääsiäisen toivo antaa syyn nousta joka aamu uudelleen ja uudelleen, kunnes saa saapua siihen Aamuruskon maahan, minne rakennettiin tuo kaita tie juuri pääsiäisenä.

Kevättä ilmassa

Talvi on tuntunut harvinaisen pitkältä. TUntuu, että odotan kevättä enemmän kuin ikinä ennen. Muutaman viime viikon, aurinko on ihanasti jo alkanut lämmittää. Raahasimme terassituolit aurinkoon ja katselimme lasten leikkejä lumessa. 'Äiti koska tulee kesä' - he kysyvät vuorotellen.
'Ensin tulee kevät' - vastaan siihen.

Sisällä auringon valo tuo esiin kalusteetkin uudella tapaa. Ruusukalustesarja tuntuu oikein hehkuvan. Pitänee tyytyä siihen, ennenkuin saadaan ihastella taas Arboretumin ruusutarhaa Hatanpäällä.

Odotan innolla yhteisvastuu-konserttiamme Pispalan kirkossa. Meillä on 'bändin' kanssa vielä harjoituksia ennen sitä. Siellä pitäisi olla myös ensiesiintyminen tulevan levyn puhuttelevimmasta kappaleesta, minkä työnimi on 'Molekyylistä mies?' Toivotan kaikki blogilaiset ja lukijat tervetulleeksi konserttiimme Tampereelle Pispalan Kirkkoon su:na 10.4 klo 18!

Joulunäyttely 'Tähti on syttynyt' 14.-22.12.2010

Joulun odotukseeni kuuluu myös joulunäyttely, mikä pidetään Toijalan kaupungin kirjastossa 14.-22.12.
Jouluglögit tarjoan kaikille lauantaina 18.12 klo 13-15.
Joulun näyttely on nimeltään 'Tähti on syttynyt'. Näyttelyyn keräsin myös taustatietoa salaperäisestä Beetlehemin tähdestä, mikä tuikki Kuninkaan syntymän merkkinä Babylonian alueella. Tähti johdatti tietäjät Jeesuksen luo ja pysähtyi eläinten suojan yläpuolelle.
Tänään kun katsomme tähtitaivaalle, näemme saman Venus tähden, joka silloin loisti mahdollisesti Saturnuksen läheisyyden yhteisvaikutuksesta valtavan suurena. Päivä päivältä tuo sama tähti suurenee, tällä kertaa se on merkkinä Kuninkaan paluusta.

Kuvassa meikäläinen ja näyttelyn nimikkotyö 'Tähti on syttynyt'

Ihana joulu on ovella!

Koti koristellaan kynttilöin ja tuikuin. Siellä, missä lapset liikkuvat, laitetaan ledtuikut ja aikuisten valvomiin pöytiin elävät kynttilät.
Valkoinen ja kulta toistuvat koko joulun koristuksessa, se kuvaa Nostalgo Paradisos tyylistä joulua.

Näin maalla pitää kotiympäristöön rakentaa kaikki tarvittava. Olohuoneeseen olen laittanut 'joulukahvilan pystyyn'.

Kovasti odotan pihassa olevan temppelin valmistumista. Siellä voisi pitää jouluisen tilaisuuden kynttilöiden loisteessa.

Joulu on myös hiljentymisen aikaa, lasten innokkaan touhuamisen ohella. On aika ajatella sitä ensimmäistä joulua, jolloin pieni suloinen poikavauva syntyy eläinten talliin, kun huonetilaa ei löytynyt synnyttämässä olevalle vaimolle.

Tuo pieni poika, joka niin vaatimattomasti syntyi maailman, oli kuitenkin ihmeiden ihme. Hänen jumaluutensa kuvastui jo taivaallakin, missä loisti Beetlehemin tähti.
Tuo poika on erityisen tärkeä myös siksi, että hän syntyi kuollakseen. Mutta ei turhaan. Vaan siksi, että meillä, jotka häneen uskomme olisi iankaikkinen elämä sen jälkeen, kun jätämme tämän maan.